sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Istutuksia

Kuvan keskellä oleva tuija on saanut väistyä. Se aloitti uransa pienenä puolimetrisenä taimena v 1998, mutta ehti sen jälkeen kasvaa sekä pituutta että leveyttä. Rujosta muodosta alkoi olla suoranaista haittaa, koska se parhaimmillaankin vei puolimetrisen kulkuväylästä etuovelle ja pahimmillaan rankkasateiden tai räntäkuurojen jälkeen pari-kolmekymmentä senttiä lisää, koska alaoksat repsottivat röyhkeästi. Käytävä ei muutenkaan ole huikaisevan leveä ja koska siinä on muutakin mutta hillitympää kasvustoa toisella puolella, niin ratkaisu oli helppo: tuija sai lähtöpassit.

Koska kaveri jätti aika ison aukon kuistin eteen, halusin jotakin tasapainottamaan maisemaa; oikealla reunalla on jo gardenia ja keskellä kamelia ja kaksi atsaleaa.



Kävin ostoksilla puutarhamyymälässä ja hankin muutaman salvian (3), muutaman tädykkeen (4)  ja kaksi auringonhattua. Varustauduin lapion ja valkoviinilasillisen kera ja ja rupesin kaivamaan koloja tulokkaille. Härre gud! Olin tarkoituksella valinnut ajankohdaksi sellaisen, jolloin punasavinen maaperä olisi aiempien sateiden jälkeen mahdollisimman pehmeä. "Pehmeä" on suhteellinen käsite ja tuli hirveä hiki siinä uurastaessa. Suo, kuokka ja Jussi... Ilma oli taas ukkosta enteilevä eli tukahduttava jo senkin takia.

Purplecious speedwell - tädyke
Hankin kahta tädykettä (jaa että sellainenkin kasvi on olemassa. Piti nettisanakirjasta varmistaa suomennos ja sellaiseksi "speedwell" käännettiin.) Minulla on "Purpleicious" ja "Sunny order blue".








Sunny border blue speedwell - tädyke
Wild thing autumn sage - salvia


Pow wow wild berry coneflower - auringonhattu













Salvia on myös aika mukava kasvi. Ei anna dramaattista ensivaikutelmaa, mutta sellainen hiljaisen jämäkkä ja miten ihanat pienet vaaleanpunaiset kukkaset!










Auringonhattu on minun suosikkejani, koska se muistuttaa päivänkakkaraa ja päivänkakkara taas erityisen ihana, koska juniori poimi niitä minulle taaperoikäisenä asuntomme viereiseltä pellolta. Hän kutsui niitä makkarakukiksi. Kakkara - makkara. Samapa se!







Lopputulos on tällainen. Laitoin ne auringonhatut sitten kuitenkin autotallin puoleiseen päätyyn ja tädykkeet ja salviat veivät sen tilan, jonka tuija ennen valtasi. Toivottavasti nämä pärjäävät! Perhoset ovat jo ainakin löytäneet kukkaset.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ylistyslaulu "slow cookerille"

 "Slow cooker" eli "crock pot" oli ensimmäisiä ihmetyksenaiheita minulle, kun aikoinaan tulin USA:han. Se on täällä hyvin yleinen ja edullinenkin laite (joskin hintahaitaria riittää 10 ja 100 taalan välillä), mutta oli pitkään minulla käyttämättä, vaikka saimme sellaisen häälahjaksi. Siis valehtelematta kymmenen vuotta omamme pysyi kaapissa, kun en kertakaikkiaan tuntenut sitä omakseni. Mikä virhe!
Monet ihmiset laittavat ruoka-ainekset aamulla töihin lähtiessä pataan ja antavat sen porista hiljakseen ja kotiintullessa ruoka on valmista. Minusta tuntui oudolta ajatus jättää keitin yksikseen päälle: mitä jos ruoka palaa pohjaan? kuohuu yli? aiheuttaa tulipalon? ei toimikaan?

Harvoin edelleenkään jätän omaani yksin touhuamaan, mutta johtuu enemmän siitä, että sitä tulee lähinnä käytettyä viikonloppuisin. Ruokaa ei todellakaan saa palamaan pohjaan, sillä tämä on sellainen haudutin eivätkä nesteet karkaa kannen alta. Kansi ei ole tiivis kuin painekeittimessä, mutta periaatteessa pitää höyryt sisällä ja sitä mukaa ruoka pysyy mehukkaana.

Näissä kuvissa oleva laite on uusi ja sen hankin meidän juniorille, sillä tällainen pienikokoinen (tämä on n 1 ½-litrainen) voisi olla näppärä opiskelijalle. Tämä maksoi $14 ja on niin simppeli kuin olla taitaa, sillä napista voi valita tasan 4 asentoa: pois päältä, lämmitys, alempi teho ja korkeampi teho. Ei edes ole mitään pientä valoa näyttämässä, onko laite päällä vai ei. Jopa nämä halpisversiotkin ovat kehittyneet parinkymmenen vuoden takaisista, sillä nykyisin sen pataosan voi nostaa keittimestä, joten tiskaus on helppoa. Häälahjakeittimessämme se ei ole mahdollista eikä siinä myöskään ole asetusta ruoan lämpimänä pitämiselle. Muistuttaa aikalailla riisikeitintä, mutta sillä erolla, että riisikeittimessä astia on metallia, mutta "slow cookerissa" se on kivitavaraa.

"Slow cooker" ei vaadi mitään suuria kokkaustaipumuksia ja reseptejä löytyy vaikka kuinka paljon. Meidän juniori ei ole mikään keittiömestari ja silti jopa hän on tehnyt tällä ruokaa ja hänen kokeilemansa juttu oli tällainen:
Yksi purkillinen/pussillinen kutakin kuvassa olevaa lajia (mustat pavut huuhdottiin & valutettiin, maisseista käytettiin purkissa ollut vesi - sen olisi tosin voinut jättää poiskin, sillä nestettä riitti muutenkin), n 500 g kananrintaa halutunkokoisina paloina, n 200 g neufchatel-tyyppistä juustoa (Philadelphia). Em. ainekset laitetaan keittimeen joko 4-5 tunniksi alhaiselle teholle tai pariksi kolmeksi tunniksi isolle teholle. Sekoitetaan pariin otteeseen keittämisen aikana, mutta muuten jätetään rauhaan muhimaan. Aika mainiota ruokaa ja sen kanssa sopii riisi tai nuudelit tai jos haluaa, niin voi sen syödä kuin keiton ikään ja seuraksi leipää. Tuosta juniorin kokeilemasta ohjeesta on sanottava, että hänen pieni slow cookerinsa oli noilla määrillä ääriään myöten täynnä.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Hyvää kansallispäivää!

Ryhdyin ompelupuuhiin iltapäivällä, koska oli sopivasti vapaapäivä. Arvelin kangasvarastostani löytyvän sopivia aineksia viiriin. Outo ajatus, mutta olen tässä vaiheessa viettänyt jo yli puolet elämästäni USA:ssa olkoonkin, että kansalaisena on vasta kuudes vuosi menossa. En ole mikään lipunheiluttaja ja minua on vaikea saada kiihkoutumaan mistään, mutta pidettyäni japanilaisia poikienpäivän (5.5.) karppiviirejä salossa kaksi kk, on ehkä oikeus ja kohtuus laittaa tällainen näytille yhdeksi viikonlopuksi, kun lauantaina kerran vietetään kansallispäivää.









Lippuvalikoimia pitäisi kyllä petrata. Juniorilla on kokolailla oikeanvärinen (sininen) Suomen lippu olemassa, mutta minulla ei ole kuin ihan pieni. Pitäisi ehkä käydä ostoksilla. Oikeastaan haluaisin kyllä sellaisen isännänviirin olkoonkin, että meidän isäntä on ihan muilta mailta, mutta se on mitätön pikkuseikka tässä yhtälössä. Pitäisi vain päättää, olisiko siinä Pohjanmaan vai Keski-Suomen värit vai pitäytyä kaikenkattavassa sinivalkoisessa yhdistelmässä.

Oli miten oli 4.7. juhlii USA 239-vuotista taivaltaan. Onnea!



lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannuksen aikaa

Olen ollut aika laiska kirjoittamaan blogiini viime aikoina, kun tuntuu, että aiheet alkavat ehtyä. Mietin jo, pitäisikö ihan oikeasti lopettaa tai ainakin pitää sapattivapaata. Asia on vielä harkinnan alla. Mutta jos nyt kuitenkin tämä teksti...

Juhannus on jännää aikaa. Täällä USA:ssa sitä ei noteerata minkäänlaisena juhlana, mutta sentään  kesäpäiväntasauksesta katsotaan kesän alkavan, kun taas meille suomalaisille juhannus kruunaa keskikesän. Asioita voi katsoa monesta näkövinkkelistä. Fakta on kuitenkin, että perjantai oli aivan tavallinen työpäivä ja minulla jopa lähes pari tuntia tavallista pitempi yhden kokouksen takia.

Kokous sinänsä oli ihan mielenkiintoinen, koska kuukausi sitten firmamme kaikentasoiset esimiehet (olen sen toteemipylvään alimmalla askeleella) täyttivät Myers-Briggs persoonallisuusanalyysikaavakkeet ja sen mukaisten pisteiden mukaan olin
10 extrovert - 11 introvert --> I
12 sensing - 14 intuitive --> N
18 thinking - 6 feeling --> T
19 judging - 3 perceiving --> J

"Oma-arvaus" antoi tulokseksi I-S-T-J eli seurailin kokolailla alkuperäisen testin arviota. Koska kaksi ensimmäistä ovat melko tasoissa varsinaisessa testissä, niin suuria yllätyksiä ei tullut. Oikeastaan ainoa hitusen yllättävä tulos oli tuo introvertti-ekstrovertti, jotka olivat niin tasoissa, sillä olin olin ajatellut olevani enemmän introvertin puolella. Taidan siis olla sellainen "closet-extrovert". Lieneekö iän mukanaantuomaa vapautumista. Tai ihan sitä, että asuu eri kulttuurin parissa kuin Suomessa.

Joskus kymmenkunta vuotta sitten firmamme teki samankaltaisen - joskaan ei tätä samaa - testin osalle henkilökuntaa ja pitäisi oikein nyt kaivaa esiin ne tulokset ja katsoa, vieläkö tunnistan itseni.

ISTJ-tuloksen mukaan olisin: Serious, quiet, earn success by concentration and thoroughness. Practical, orderly, matter-of-fact, logical, realistic, and dependable. See to it that everything is well organized. Take responsibility. Make up their minds as to what should be accomplished regardless or protests or distractions.

INTJ-tuloksen mukaan olisin: Usually have original minds and great drive for their own ideas and purposes. In fields that appeal to them, they have fine power to organize a job and carry it through with or without help. Skeptical, critical, independent, determined, sometimes stubborn. Must learn to yield less important points in order to win the most important.

Summa summarum, olen itsepäinen jäärä, joka tekee just niinkuin parhaaksi katsoo, mutta yleensä saan asiat valmiiksi ja toiset huomioonottaen. Toisinaan itseni pahin vihollinen ja teen asiat vaikeammiksi kuin niiden tarvitsee olla. Halki-poikki-ja-pinoon ja lässytys jätetään toisille.


maanantai 25. toukokuuta 2015

Memorial Day

Toukokuu on ehtinyt loppupuolelle: enää viikko jäljellä. Tänään eli kuukauden viimeisenä maanantaina vietetään Memorial Daytä eli eräänlaista veteraanien muistopäivää olkoonkin, että on myös olemassa erillinen Veterans´ Day. Tarkoitti siis sitä, että sain töistä pitkän viikonlopun ja se tuli sopivaan saumaan, koska veljentyttöni M:n kolmen kuukauden mittainen visiitti on loppusuoralla ja huomenissa hän lentää takaisin Suomeen. Ollaan siis yritetty tehdä sekalaista pientä juttua kruunaamaan nämä viimehetket.

Koulujen loppuminen aiheutti lakkiaisjuhlien suman eli olisi ollut peräti viidet. Ensimmäiset olivat jo viikko sitten, mutta siellä ei ollut suuria pippaloita, niin lähetimme vain onnittelukortin. Perjantaina olivat ensimmäiset varsinaiset kemut ja ne hoiti Juniori suvereeniin tyyliinsä. Lauantai-iltapäivänä olivat seuraavat ja onneksi ihan naapurissa, joten meidän lähetystö oli paikalla Senioria lukuunottamatta. Illalla tahti jatkui ja ne hoiti taas Juniori. Sunnuntaina olivat viimeiset ja menimme heti koko kööri paikalle eli Juniori, Seniori, M ja minä. Juhlakalu MP oli Juniorin melkein vanhin ystävä (ei iän puolesta, mutta lähes pisimpään tuntenut) eli Juniori on ollut kolmen ja MP vuoden ikäinen, kun tiet ovat ensi kerran kohdanneet. Olimme muuttaneet samalle paikkakunnalle v 1998 ja tapasimme yhteisellä uima-altaalla. Nytkään emme asu kuin vajaan 20 kilsan päässä toisistamme. Juniori ja MP olivat myös pari kahden vuoden takaisessa lukion "Senior Promissa". Oli hyvä päättää juhlimiset juuri tuolla, sillä siellä oli mainio tunnelma ja tarjoilut makoisat. MP:n isä veljensä kera toimivat grillimestareina ja todella hallitsivat sen homman.

Ennen lauantain juhlia kävin kuitenkin M:n ja Juniorin kanssa Decatur Arts Festivalissa, joka on vuosittainen tapahtuma täällä melko lähellä. Tasokasta taidetta: valokuvia, maalauksia, metallitöitä, koruja, savitöitä, kangastöitä, puutöitä... Ja kaikenlaisia ruokia ja juomia. Siellä olisi voinut kierrellä vielä pitempäänkin, mutta pääasia, että edes pari tuntia. Ilma oli vallan ihana!


Sunnuntaina olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että ehdimme esitellä M:lle osin uusia nähtävyyksiä, sillä kävimme näppäilemässä kuvia samoilla seuduilla, missä Juniorin yo-kuvia räpsittiin kaksi vuotta sitten (ja sen jälkeen MP:n juhliin). Asumme siis Atlantassa eli tässä kuvia Krog Streetin tunnelista ja lähiseuduilta.






Berean Streetillä... Tämä on ns Cabbagetownia, jossa on hurmaavia vanhoja, pieniä taloja. Ei kaikkein parasta aluetta, mutta muuttumassa nopeasti, koska lähellä keskustaa ja taloja kunnostetaan nopeaa tahtia. Voisin hyvin kuvitella asuvani siellä. Idyllisen näköistä.
Kaksi vuotta sitten Kain yo-kuvia otettiin mm. tämän talon kuistilla ja pysähdyimme siellä nytkin. Talon omistaja Miss Bertha antoi meille hyväntahtoisesti luvan ottaa kuvia tälläkin kertaa, mutta pyysi saada nähdä niitä itsekin. No tottahan toki! Ilahtui kuvista ja pyysi, että tulisimme takaisin parin kuukauden päästä, kun talonmaalaus on saatu valmiiksi
Berean Streetiltä
Koiranheisipuu Oaklandin hautausmaalla
Magnolia

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivää ja sellaista

Mussukka antoi minulle pöllökorvikset äitienpäivälahjaksi. Aika ihanat. Super Mom!

Tässä sekalaisia jutusteluja...
Töissä arvottiin kymmenelle äidille pelargoniat äitienpäiväksi ja minä olin yksi Onnettaren suosikki.
Juniorin lukukausi päättyi ja muutti opiskelija-asuntolastaan kotiin kesäksi. Koska oli kaunis päivä, vedin asuntolamaton puhtaaksi painepesurilla. Mahtaa kuivuakin melko nopeasti näillä keleillä (28 oC ja auringonpaistetta). Joko tahrat olivat naamioituneet todella hyvin tai sitten neljä kössiä eli hyvin siistiä elämää, mutta pesuhomma oli nopeasti hoidettu. Eipä se ollut alunalkaenkaan kuin 50 taalan investointi, mutta aina parempi, jos matolle riittää käyttöä vielä jatkossakin.


Seniori hankki autonpesuaineita ja Juniori ryhtyi samantien putsauspuuhiin.
13-vuotias Element on taas niin hehkeä kuin senikäiseltä voi odottaa. Huomenna vielä vahaus päälle, niin a´vot.

Minä kävin hymistelemässä ulkona valkoviinilasillisen kera. Sopii mukamas jotenkin paremmin näihin säihin kuin punkku. Ei siis voi olla parempaa viikonloppua kuin tämä - säiden puolesta ainakaan.














Ja PÖH! Enpä voi olla mainitsematta, kun nyt on autoista puhetta, että yhtenä perjantaina pari viikkoa sitten autoni oli parkissa ostoskeskuksen parkkialueella ja tämä oli tulos. Joku saakelin idiootti oli onnistunut kolhimaan autoni kuskinpuoleisen takaoven alaosan. Tyyppi taatusti tiesi kolaroineensa, vaan eipä uskaltanut jättää mitään viestejä törttöilyistään. Onneksi ei muuta kuin kosmeettisia lommoja, sillä esim ikkunan saa avattua edelleen normaalisti. Jos autoni olisi uusi, olisin  antanut vakuutuksen hoitaa korjauksen, mutta tässä tilanteessa, kun auto on 8 v vanha ja omavastuuosuus melko iso, niin olkoon. V(/&%¤(a silti. Varmaan liikkeen turvakameroille oli tallentunut tuokin manööveri, mutta om-om-om...

Jatkoin kierrostani pihan ympäri lasini kera ja ihastelin kukkasia.

Kukkavarsien kannatteluun tarkoitetut metallikiekurat sopivat myös oivasti viinilasille.
Tämä onkin mielenkiintoinen tuttavuus: banaanipuu.  Potentiaalia on isollekin kasville, mutta katsotaan nyt minun taidoillani...

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Se on taas se aika

On ollut himpskatin sateinen kevät, mutta onnistuin sentään tämän viikon kolmen lomapäivän kanssa - tai ainakin ensimmäisen kolmesta - sillä aurinko on paistanut jotakuinkin pilvettömältä taivaalta ja asteita on ollut siedettävät 25 oC. Ei paha. Viime viikolla pidin kaksi vapaapäivää ja koko viikon satoi ja oli aika koleaa. Ei sinänsä haitannut, koska ei ollut mitään kummoista suunnitteilla, mutta koska olin tälle viikolle varannut roskalavan pihansiistimisaikeisiini, niin pidin peukkuja poutasäiden puolesta.
Oliivi arvioi siivouksen edistymistä

20 kuutiojaardin lava tuotiin eilen; minulla on nyt kolme kertaa ollut sellainen ja tiedän kokemuksesta, että se on sopivankokoinen. Kun lehdet ovat levälläään pihalla, niin ei uskoisi niitä olevan NIIN paljon, mutta on niitä ja lava täyttyy aika näppärästi. En ole ensimmäisen kerran jälkeen uskaltanut mainostaa naapureille, että voisivat tuoda omia piharoskiaan lavalleni, koska minun täyttyy muutenkin. Tänään puuhastin viisi tuntia ja sitten loppui puhti, mutta huomenna on uusi päivä. Ja perjantaina. Viinilasi osoittaa kohtaa, missä virta loppui. Sain etupihan kutakuinkin putsattua (vielä pitää haravoida pensaiden alta ja kitkeä rikkaruohot) ja pääsin aloittamaan takapihaa. Siellä menee huominen ja mahdollisesti/luultavasti vielä perjantain puolelle. Viimeistelyille jää viikonloppu, sillä olen aikonut pyytää firmaa hakemaan lavansa maanantaina.






















Ennen
Jälkeen



Ihan meinasi hiki tulla siivotessa eikä kuitenkaan mukamas ollut paljon puuhaa. Sama juttu joka kerta,