Koska kaveri jätti aika ison aukon kuistin eteen, halusin jotakin tasapainottamaan maisemaa; oikealla reunalla on jo gardenia ja keskellä kamelia ja kaksi atsaleaa.
Kävin ostoksilla puutarhamyymälässä ja hankin muutaman salvian (3), muutaman tädykkeen (4) ja kaksi auringonhattua. Varustauduin lapion ja valkoviinilasillisen kera ja ja rupesin kaivamaan koloja tulokkaille. Härre gud! Olin tarkoituksella valinnut ajankohdaksi sellaisen, jolloin punasavinen maaperä olisi aiempien sateiden jälkeen mahdollisimman pehmeä. "Pehmeä" on suhteellinen käsite ja tuli hirveä hiki siinä uurastaessa. Suo, kuokka ja Jussi... Ilma oli taas ukkosta enteilevä eli tukahduttava jo senkin takia.
Purplecious speedwell - tädyke |
Sunny border blue speedwell - tädyke |
Wild thing autumn sage - salvia |
Pow wow wild berry coneflower - auringonhattu |
Salvia on myös aika mukava kasvi. Ei anna dramaattista ensivaikutelmaa, mutta sellainen hiljaisen jämäkkä ja miten ihanat pienet vaaleanpunaiset kukkaset!
Auringonhattu on minun suosikkejani, koska se muistuttaa päivänkakkaraa ja päivänkakkara taas erityisen ihana, koska juniori poimi niitä minulle taaperoikäisenä asuntomme viereiseltä pellolta. Hän kutsui niitä makkarakukiksi. Kakkara - makkara. Samapa se!
Lopputulos on tällainen. Laitoin ne auringonhatut sitten kuitenkin autotallin puoleiseen päätyyn ja tädykkeet ja salviat veivät sen tilan, jonka tuija ennen valtasi. Toivottavasti nämä pärjäävät! Perhoset ovat jo ainakin löytäneet kukkaset.